perjantai 22. maaliskuuta 2013

Akuutti stressihäiriö, pentele


Kävin terveydenhoitajalla tällä viikolla. Pakollinen käynti, joten mikäs siinä.
Terkkari oli kuulemma käskenyt opettajaa muistuttamaan minua 24/7 että menen sinne koske olin kuulemma ns. tärkeä tapaus, tietysti sen kummemmin syytä kertomatta.

Kaiken lisäksi tein aika koomisen reaktion siihen, että pistin pessimisten arvion pituudestani: 159.
Juu en ole kasvanut edes milliä.


Pitemmän aikaa olen kärsinyt aivan jumalattomista tutinoista, uupuneisuudesta ja viitsimättömyydestä tehdä yhtään mitään. Jopa karate (josta sain juuri 5. kyun arvon), ehdottoman paras piirtäminen ja datisteleminen on uuvuttavaa, rasittavaa ja ikävää tehdä.
Ja tuolla pitemmällä kärsimysajalla tarkoitan vuosia.

Ja sille selvisi aivan sattumalta syy.

Sairaalakäynnilläni, joka liittyi vahingolliseen vakavaan viiltojälkeen, minulle oli pistetty "terveyskorttiin"(mikälie) merkintä, että minulla on akuutti stressihäiriö.

En tahdo enää lääkitystä. Ne sivuvaikutukset ovat aivan kamalaa tavaraa ja ovat tähänkin asti johtaneet turhaan lintsaukseen koulusta, oksenteluun ja entistä pahempaan ruokahaluttomuuteen. Joo, ei uskoisi että olen ollut viimeaikoina huono syömään, joka ei auta painonpudotusta yhtään. Kilot kyllä eivät merkitse enää niin paljon, koen itseni rumaksi läskinä tai laihana, mutta kuten joku julkkis sanoi:
Nothing tastes as good as being skinny feels.



Pakkohan se on myöntää että tämä levottomuus- ja väsymyskamppailu tuntuu mahdottomalta, mutten ole varma, auttaako lääkkeet siihen vieläkään. Viimeisin kuuri turrutti ja teki entistä epävarmemmaksi ja kehtaan melkein väittää että teki minusta entistä psykoosialttiimman. En kertaakaan ole kokenut täyttä psykoosia, mutta piruako sitä tietää miltä se tuntuu, ja milloin se tulee. Ajatukset on välillä niin hulluja että niitä on hankala myöntää.

Stressiä on kyllä vähän helpottanut opintolainan hakeminen. Vähentää rahahuolia perheeltä sekä itseltä, vaikka sen takaisinmaksu tulee varmasti olemaan yhtä helvettiä etenkin kun olen aina karttanut lainan hakemista.


Tämänhetkinen suurin mieleni kysymys on: Lääkitystä, vaiko ei... Hmm.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti