lauantai 22. kesäkuuta 2013

En kasva tästä isommaksi

Ihmiset kehuu mua hirveästi pirteäksi ja iloiseksi ihmiseksi, mikä on ehkä ihan hyvä.
Sukulaiset aina harvoin nähdessään kuittailee äidille ja isälle miten herttainen tyttö oon vaikka hieman poikkeava noin muuten.


Siitä huolimatta en oo oikeen ollu sama ihminen itsemurhayritysten jälkeen. Vaikka olo ennen sitä oli sellainen että en merkitse mitään maailmassa ja olis ihan hyvä tappaa itteni, en jostakin syystä edes yrityksen jälkeen tuntenu mitään käännytystä. Oon yhä sama tarpeeton ihminen.

Oon yhä sama säälittävä surussapyörijä kuin aina.
Ja silti multa odotetaan koko maailmaa harteillani kantavan titaanin voimia.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti